29.03-25 laivalla Saksaan
Hypätään pidemmittä puheitta suoraa Finnlinesin laivaan. Edessä olisi pitkä (30h) reissu rekkakuskien kanssa Helsingistä Travemündeen.
Mitäpä sitä voi tuollaiselta matkalta odottaa ?!
On se kumma kuinka tuostakin joukosta löytyy vähintäänkin se yksi tyyppi (tällä kertaa kaveri taisi olla jostain Pohjois-Pohjanmaalta), joka sitten pilaa koko ammattikunnan "maineen" ?
Ennenkuin jatkan pidemmälle palaan hieman taaksepäin ja tehdään selvitys ketä ja mitä meillä on täällä mukana.
Henkilöt:
Kai Hahto, rumpali, erikoisen idean isä ja hotellivastaava
Joonatan Hahto, edellisen poika, rumpali myös, apupoika ja ensimmäisellä oikealla kiertueella
Jarkko Piipari, rumputeknikko, valo & videokuvaaja
Kimmo Ahola, valo- ja ääniteknikko, autokuski, ensimmäisellä pakettiautokiertueella Euroopassa.
Myöhemmin Pariisissa joukkoomme liittyy Silvia Bartoschek, merchmyyjä, järjestelijä ja erinomainen tulkki.
VW Cratfer, 5 hengen paku, joka toivottavasti jaksaa kuljettaa tämä kummallisen kiertueen läpi Euroopna ja vielä takaisin kotiin.
Ja sitten takasin laivalle, joka siis lähti Helsingistä lauantaina 29.3 klo 15.
Eikä se tainnut olla vielä edes puolta yötä, kun tuon edellä mainittu kuski oli baaritiskillä melkoisen päissään ja totesi : "Onpa tuo tarjoilijatyttö ihana" ja jatkoi sitten melkein samaan hengenvetoon Piiparille aivan täysin puskista: " Pitäskö sinua vetää turpaan ?!
Turpakäräjiltä kuitenkin vältyttiin ja rekkamies lähti kohti majoitustiloja, vaikka jalkojen hallinta näytti tuovan paljonkin hankaluuksia.
Olin ottanut (ehkä liiankin ?) ison riskin, kun lupasin Kaitsulle, että voin hoitaa pienen valosetin mukaan ja ohjelmoida ne toimimaan aikakoodin mukaan. Käyttäisimme klubien etuvaloja ja muitakin, jos niitä saadaan käyttöömme edullisesti eli ilmaiseksi.
Onneksi tuo matka on pitkä ja niinpä sitä suurin osa ajasta menikin tällaisen laitteiston kanssa puuhatessa
Ja väliin hieman teknistä jargonia:
Taustat ajetaan lavan päästä MacBookProllta (Protools ohjelmalla) ja äänikorttina Behringerin UMC1820, josta otetaan ulos 10 analogikanavaa. Niiden järjestämisessä olikin hieman normaalia enemmän vaivaa, koska kappaleiden raitamäärät olivat todella vaihtelevia, aina kolmesta reiluun kymmenen. Onneksi suurinosa audiomateriaalien työstämisistä oli tullut tehtyä viime vuoden alussa ensimmäistä ALONE keikkaa varten Helsingin Apollossa.
Käytösämme olevat kanavat taitavat olla kutakuinkin näin:
1 basso, mono
2-3 band mix, stereo
4-5 HD mix stereo
6 Extra mono
7 Backing vocs mono
8 Lead voc mono
9 Click mono
10 Timecode mono
FOH:ssa tuo aikakoodi otetaan ulos ja se johdetaan Focusriten Scarlett 212 äänikortin välityksellä toiseen Macbook Prohon, jossa on sitten muutamakin ohjelma yhtäaikaa päällä.
Ensinnäkin sielläkin on Protools, jossa pyörii sama file kuin varsinaisessa playback koneessa.
Sitten on TimeCode Expert2, joka muuttaa tuon analogisen LTC aikakoodin midi muotoon. Tämä ohjelma lähettää tuon MTC:n Protoolsille, joka näin synkkautuu playback koneen kanssa.
Valoasiaa hoitaa Show Buddy Active, johon olen tutustunut jo muutama vuosi sitten. Se on oikeastaan ainoita valo-ohjaimia, joka tottelee suoraa midikäskyjä. Nyt sitten kun Protoolsissa kaikki kappaleet ovat ns. gridissä ja näin iskut menevät tahtien mukaan, on helpohkoa ohjelmoida valot siten, että jokainen valotilanne on varmasti ajallisesti oikeassa kohdassa. Lamppujen dmx kanavat pystyy pätsäämään mihin tahansa midikäskyyn, esim nuotin korkeuteen ja nuotin velocityyn. Tämän ohjemoinnin takia minulla on mukana noita ihmeusb-midi kontrollereita ja pikku usb kiippari.
Pahoittelen vielä tätä teknistä osioa, joka ei kaikille aukene, itsellänikin on ihan tarpeeksi vaikeaa näiden kanssa.
Päästiin Travemündeen ja sieltä se alkoi se ajaminen, yöksi Bremeniin, jonne matkaa noin 200km.
Suunnitelmaamme kuuluu, että jokaisen keikan jälkeen ajetaan noin 2-3h jonnekin pois isojen kaupunkien keskustoista, ettemme jää aamuruuhkiin.
31.3-25 Ajo Pariisiin
Vaikka ajoimmekin edellisyönä tuon parisataa kilometriä, niin kyllä tällekin päivälle vielä matkaa riittää: 800km !
Ryhmä-rämä lähti sitte kohti patonkiveijareiden pääkaupunkia.
Onneksi auto on hyvässä kunnossa ja täällähän saa ajaa ihan reipasta vauhtia. Eipä tuohon siirtymiseen tainnut mennä edes kymmentä tuntia ?! Mutta kyllä se persposkissa tuntui, kun autosta nousi ja lähti vihdoin majoittumaan hotelliin.
Eräänä haasteena täällä on ja tulee varmaan olemaan tuon pakettiauton, jolla pituutta kuitenkin 7m, parkkeeraus. Kaitsu oli kyllä huonevarauksia tehdessään yrittänyt kysellä mahdollisia parkkipaikkoja, osa hotelleista oli hyvinkin avuliaita tässä asiassa.
1.4-25 Pariisi ja kiertueen eka keikka
Hyvin nukutun yön jälkeen heitimme matkalaukut ja muut tavarat parkissa olevaan autoomme ja lähdimme syömään aamupalaa. Reilun tunnin päästä palasimme autolle ja avasin auton lukot avaimen kaukosäädöllä. Lukkojen ääni oli jotenkin omituinen, kuskin ovi kyllä aukeni, mutta muut pysyivät lukossa. Painelin avainta uudestaan ja uudestaan, mutta mitään ei tapahtunut. Kokeilin laittaa avaimen virtalukkoon, mutta sepä ei kääntynyt mihinkään. Vähä aikaa pähkäilin ja ajattelin, että avaimesta on vaan patteri loppunut juurri kriittisellä hetkellä. Hämmästyttävää kyllä, Piipari kaivoi jostan CR2032 nappipariston ja se vaihdettiin nopsaan, mutta mitään ei tapahtunut. Sitten mieleeni nousi synkkä ajatus ja laitoin hätävilkut päälle... ei mitään ! Perhana, tästä autosta on akku tyhjä ! Sitten Kaitsu kysyi, että eihän jääkaappi jäänyt päälle ?! VW Crafterin ohjaamo on tismalleen samanlainen kui MB Sprinter. Tupakan sytyttimiä on keskikonsoolissa 2 kpl, toinen vedettävän tuhkakupin sisällä ja tästä katkeaa virta, kun autossa ei ole virta päällä ja sitten on toinen tuon tuhkakupin alapuolella, vähän piilossa. Ja siinäpä on virta koko ajan päällä ja tähän oli sitten se jääkaappi kytketty. No, olipa ainakin Sandellsit kylmiä !
Sylvia löysi vieressä olevalta parkkipaikalta pakettiautokuskin, joka ensin kertoi, että hän kyllä auttais, mutta ei ole kaapeleita. Sitten pienen hetken jälkeen ne kaapelit kuitenkin löytivät häneltä, omituista !? Muuten hyvä, mutta ne olivat niin ohuet, ettei niiden virran siirtokyky ollut riittävä. Onneksi vieressä oli kauppakeskus, josta Kaitsu ja Silvia löysivät järeämpää kaapelia eikä aikaakaan kun Crafter hörähti käyntiin. Piipari meni auttaja luo ja tarjosi 20€ vaivan palkkaa. Mies totesi vaan: "Aim wörking, aim wörking". Jarkko ajatteli että kyllä tästä nyt täytyy tyypille jotakin korvata ja tarjosi 2 kpl kylmää Sandels tölkkiä. Työmies sanoi: "No no no no, ounli van !" Piipari lykkäsi kaksi miehelle, jonka kasvoille nousi hymy ja suusta pääsi Merci Merci. Tyyppi avasin tölkin otti huikan ja lähti ajamaan suomalainen kaljatölkki kädessään. Erikoista hommaa täällä.
Lähdimme ajamaan kohti keikkapaikkaa ja kirosin sekä mielessäni että ääneen kaikki ranskalaiset tiesuunnittelijoista autoilijoiden kautta aina pyöräilijöihin saakka ! Pääsimme reilusti myöhässä keikkapaikalle, joka oli ihan mukavan näköinen ja oloinen paikka, Cafe De La Danse.
Ja ettei tässä vielä olis olleet kaikki vastoinkäymiset, niin paku täytyi siirtää välittömästi tyhjennyksen jälkeen klubin ilmoittamaan osoitteeseen. Navi näytti, ettei matkaa olisi autolla kuin 1.5km, kävellen alle kilsa, mutta niinpä tuon asian hoitamiseen kului melkein tunti !
Tyypilistä tällaiselle ensimmäiselle keikalle oli myös se, ettei kaikki osuneet ihan kohilleen ekalla kerralla, kanavien pätsäyksessä oli jotain pientä säätöä ja keikan aloitusta jouduttiin myöhäistämään parikymmentä minuuttia. Saatiin kuitenkin hommat hoidettua.
Keikan jälkeen kiireellä kamat kasaan ja kohti seuraavaa hotellia Ranskan Tourcoingiin. Mutta ei tästä näin helpolla päästy. Kun suuri osa tavaroista oli kasattu, lähdin hakemaan autoa parkkihallista. Kävelin noin 100m ja äkkiä minut pysäytettiin, läheisen ravintolan edessä oli jotakin hässäkkää. sanoin että minun nyt täytyy vaan mennä kun ei täältä umpikujan perältä muuta reittiä ole. Nainen vastasi: "Katu on suljettu, koska siellä kuvataan elokuvaa." Vastasin: "Aivan sama ! Mä meen nyt !" ja juuri samalla kuvauksessa tuli tauko. En siinä vaiheessa ajatellut asiaa enempää, mutta kun tulin takaisin auton kanssa tilanne oli sama, katu yhä poikki kuvausten takia. Nyt minulta kysyttiin mihin olen matkalla. Vastasin, että meillä oli keikka tuossa vajaan 100m päässä, tavarat täytyy saada autoon eikä muuta reittiä ole. Sain vastauksen että tässä nyt menee joku aika. Kysyin paljonko, 10, 20 min . Vastaus: "Ainakin 40 min!"
Just joo, tämä kaikki on sitten pois niin ajoajasta kuin nukkumisesta. Mutta minkäs teet. Onneksi sulku kesti vain 30 min ja pääsin ajamaan lastauspaikalle.
Vihdoin matkalla pois Pariisista ! Sitäpaitsi Pariisin kevät haisee pahalta.
Koettelemukset eivät olleet vielä kuitenkaan tältä yöltä ohi ! Hotelli oli jotenkin sählännyt huoneiden kanssa ja meidät oli siirretty toiseen hotelliin, tai niinhän me luulimme ! Päästyämme meille ilmoitettuun majoituspaikkaan respantyyppi oli ihmeissään kun meitä olikin 5 eikä yksi, niinkuin hänelle oli ilmoitettu. Siivottuja huoneita ei ollut yhtään, mutta virkailija sanoi menevänsä itse siivoamaan meille yhden huoneen lisää. No pääasia että päästään vaan nukkumaan mahdollisimman nopeasti. Menimme minä, Piipari ja Kaitsu samaan huoneeseen josta paljastui tämmöinen sänkyjärjestely !
Yläsänky Piiparille, minulle ja rumpalille pari sänky, jossa yksi tyyny ja yheinen peitto. Sanoin Kaitsulle, että vaikka oletkin ihan mahtava kaveri, niin tähän mä vedän rajan.
Kai kävi hakemassa yhden tyynyn ja peiton respasta ja kaikki oli taas hyvin !?
Mutta kuinka kauan ?
2.4-25 Utrecht, Tivoli Cloud Nine
Tivoli on tuttu paikka, tuo ylimmän kerroksen Cloud Nine ei niinkään.
Hollannissa osaavat kulttuurihommat ja niihin myös panostetaan.
Täälä ei mitään raportoitavaa, jatkan seuraavaan päivään
EDIT: Olihan täälläkin tapahtumia: Kain rumpusetissä käytetään triggereitä, mutta ainoastaan basareissa. Näitä Rolandin TD-50 moduleita on kaksi kappaletta, joista toinen on sparena tai näin pitäisi olla. Nyt kuitenkin jostain syystä NW backline teknikkomme olivat kytkeneet systeemin kuitenkin niin, että molemmat modulit ovat käytössä, toinen oikealle ja toinen vasemmalle basarille. Älkää kysykö miksi, en ymmärrä. Nyt jostain syystä tuo ns. kakkosbasarin moduli toimi jotenkin erikoisesti. Vaikka kaikki parametrit olivat samalla lailla molemmissa, tuo 2. modulin soundi oli täysin erilainen. Mitäs tehdään ? Yritimme irroittaa kaikki kaapelit moduliräkin sisältä, olivat ehkä pikkuisen turhan hyvin laitettu kiinni, mutta pitkällisen puurastuksen jälkeen saimme kytkettyä molempien basareiden triggerit yhteen moduliin ja otimme molemmat trigatut soundit samasta ulostulosta. Saatiin keikka kuitenkin tehtyä jännitysmomentista huolimatta. Huomenna lähtisimme pikkuisen aikaisemmin ja kävisimme ostamassa muutamia plugi-plugi piuhoja, joilla saisimme kytkennät yksinkertaisemmiksi.
3.4-25 Stutgartt, Im Wizemann
Tästäkään ei juuri mitään jäänyt mieleen ?!
4.4-25 Memmingen eli suomeksi tämä olisi kai sitten Mämmilä
Hieno tyypillinen sakalainen keskiaikainen pikkukaupunki
Yöllä, kun taas saavuimme hotellille, Kaitsu ajatteli olla tehokas ja laittoi kananuudelinsa Crafterin konepellin päälle tehdäkseen jotakin. Kuului liukuva ääni ja moks ruoka ja juomat asfaltilla.
Nälkä kuitenkin poistui, kun ystävällinen hotellin respa tyyppi lupasi tehdä Kaitsulle ruoka-annoksen. Hyvää palvelua, joskin tyyppi olisi voinut jättää Ramadanista saarnaamisen pikkuisen vähemmälle. Välillä näytti, että tästähän saadaan vielä uskonsota aikaan, mutta kaikki osapuolet onneksi rauhottuivat ja nukkumaan menttin hyvillä mielin. Tai no, jotakin omituista tästä tulee mieleen ?!
Aamulla ei sitten ollutkaan minkäälaista kiirettä, koska keikkapaikalle hotellilta vajaa 2 km.
Memmingen, Kaminwerk
Mukavanoloinen keikkapaikka, jotenkin tuttu, mutta en keksinyt kenen kanssa ja koska olisin käynyt täällä. Toisaalta tarpeeksi kun kiertää, niin kaikki paikat vaikuttavat tutuilta.
Valomiehet... mikä niitä riivaa ? Täällä talon valoseppä tuli keskustelemaan valoista. Kerroin, että meillä on 10 kpl Led PAR lamppuja rumpujen ympärille, tarvitsemme etuvalot ja muutakin voidaan ottaa käyttöön, jos niille löytyy joku käyttäjä. Mies vastasi tekevänsä sen ilomielin. Aloittaessamme kaluston kasaamisen, huomasin kuinka valohemmo ohjelmoi erilaisia valotilanteita. Keskeytin toimeni ja menin ylös antamaan joitakin neuvoja. Kerroin kuinka tätä showta voisi ajatella pikkuisen eri näkökulmasta kuin ns. normaalia keikkaa. Lavalla on kaksi rumpusettiä, joista pienempää Kai soittaa ainoastaan yhdessä kappaleessa,Nemossa, samalla kun Jootanan vetelee isolla setillä. Tämä olisi ainoa hetki, jolloin lavan oikeaa puolta tulisi valaista. Vaikka tämä ei olekaan mikään rumpuklinikka, ei tämä myöskään ole mikään valoshowta tukeva musiikkiesitys. Jatkoin kertomista valopäälle:"Etuvalot voit pitää koko ajan päällä, n 25-30%. Spoteilla voit pyöritellä goboja ja washeilla värejä, mutta focus rumpusetissä. Älä tee isoja, koko lavan kattavia tilanteita. "
Tästä syystä myös mukanamme oleva "ALONE" taustakangas on vain 3x4m ja se sijoitetaan rumpuriserin taakse. Tällä yritetään häivyttää ison lavan tyhjyyttä ja suunnata katseet tärkeimpään eli rumpaliin.
No, mitäpä tapahtui ?
Kävin vielä kerran pari muistuttamassa miestä asiasta, mutta tällaiselta se sitten näytti kappaleiden aikana. Biisien välissä kaveri sitten kuitenkin toimi ohjeitteni mukaan
On varmaan vaikeaa päästä irti totutuista työmenetelmistä ja katsoa asioita sen kuuluisan "boksin ulkopuolelta" ?
Kaikki pitäs tehä ite, mutta ku ei kerkee !
Keikan jälkeen ajo Salzburgiin
5.4-25 vapaapäivä Wienissä
Navi luotsasi meitä Wienissä kohti hotellia. Tie kapeni ja kapeni ja nousua alkoi olla melkoisesti ja matkaa olisi vielä useampi kilometri. Serpentiinimutkia toisensa perään, onkohan osoite oikea ? Kuulemma oli. Vihdoin olimme, jos ei nyt ihan vuoren, niin todella korkean mäen harjalla, jossa hotellimme sijaitsi. Taas kerran dejavu hiipi jostain mieleni.
Respassa kysyimme, mahtaisiko yhden hengen huoneita olla vapaana, koska ajattelin käyttää vapaani kuitenkin töiden tekemiseen. Sellainehan löytyi edullisesti ja annoin henkilökorttini respan henkilölle, joka alkoi naputella tietojani koneelle. Hetken kuluttua kaveri totesi: "Aaaaaa, olettekin olleet meillä aikaisemmin !". Tällä kertaa siis dejavu ei ollutkaan kuvittelua, joskaan en ihan tarkaan muista, koska olisin ollut täällä, mutta sen on täytynyt olla Nightwish kiertueella ja ennen kuin Kaitsu on ollut mukana eli sijoittunee jonnekin 2012 paikkeille !?
Muut lähtivät kaupungille tapaamaan NW basisti Jukkista, joka asuu täällä, minä vetäisin hotellin ravintolassa tietenkin Wienerschnitzelin ja palasin tietokoneen ääreen.
Osa ajasta (liian suuri ?) meni sopivan blogialustan hakemiseen ja pikaiseen opiskeluun tämän käyttämiseen. Mutta alkuun on päästy ja matkaakin on vielä ALONE kiertueella jäljellä, ei taideta olla vielä puoli välissäkään.
6.4-25 Wien, B72
Keikkapaikka oli vaihtunut Szene klubilta B72:een. Edellisessä olen ollut useasti, tässä kyseisessä paikassa en ikinä.
B72 ei ollut todellakaan koolla pilattu ja jouduimme ensimmäistä (ja toivottavasti viimeistä) kertaa jättämään toisen rumpusetin pois. Kyllä siinä vähän ihmeteltiin, että miten tuohon saa sovitellua ns. normi bändikokoonpanon; Rummut (tuplasetti), basso, kaks kitaraa ja laulaja ?! Ehkä täällä ei sellaisia käy ?
Oli tuolla kuitenkin parvi tai balcony, niin kuin se längvitsillä sanotaan, joten tilan kokoon nähden useammallla katsojalla on hyvä näköyhteys lavalle. Ja oli sinne laitettu myös samanlaiset kaiuttimet kuin alakerran PA:ssa eli jollakin on ollut edes pikkusen järkeä päässä.
Takahuone oli kooltaan ihan suhteessa klubisalin kokoon. Seiniä ja kattoja katsellessa tuli mieleen mitä Matti Inkinen (RIP) olisikaan täällä voinut tehdä ?!
Keikan jälkeen kamat autoon ja kohti Regensburgia tai oikeastaan Linziä, jossa vietimme yön hotellissa.
Kaitsu sai olla melko legendaarisena saatuaan huoneensa avaimen !
Aamulla matka jatkui kohti Saksaa ja Regensburgia
7.4-25 Regensburg, Eventhall Airport
Jostain syystä tuo nimi aiheutti jälleen omituisia muistoja, koska ja kenen kanssa olen ollut tuolla ? Paikka kun alkoi lähestyä, niin sitten se pulpahti mieleen, eihän tästä ole kuin reilu puoli vuotta kun olin täällä Hietalan Marko ja Turusen Tarja yhteiskiertueella. Peruspuurtamista, kamat pystyyn, soundcheck ja syömään.
Paikallinen limppu oli aivan järjettömän hyvää, mutta hyvää oli myös pasta & kalkkuna lämmin ruoka.
Normaalisti keikoista en paljonkaan kertoile, niistä voi lukea muualta netistä, mutta kyllähän ainakin silloin, kun joku tekee mitalin arvoisen suorituksen. Meillä on ollut jo lähes kahdenkymmenen vuoden traditio Nightwish keikoilla, että jos joku crewsta tekee sellaisen mokan keikan aikana, joka vaikuttaa jotenkin keikan kulkuun, saa kaulaansa mitalin, joka ei suinkaan ole kultainen vaan joku pronssi. Tätä joutuu kantamaan kaulassaan seuraavaan keikkaan saakka ja jos ja kun joku kysyy mikäs tuo on, joutuu tekemään selvityksen asiasta.
Meillähän oli tuossa muutama keikka aikaisemmin taustanauhaa pyörittävässä tietokoneessa ( tai mitä ilmeisemmin filessä) joku ongelma, jonka takia kaksi biisiä jostain syystä pysähtyi. Tällaisesta laitteesta johtuvista syistä tuota mitalia ei saa. Täällä sitten kun ensimmäinen kappale oli päässyt reilusti yli puolen välin, musiikki loppui ja Kai soitteli joitakin tahteja, mutta vihdoin sitten lopetti. Ajattelin, että taasko se nyt tapahtui ja lähdin kävelemään kohti lavaa. Playback tietokone on lavan sivussa ja Piipari käynnistelee biisit. päästyäni läppärin viereen, kysyin Jarkolta mitä tapahtui, vastasi hän hieman allapäin; "Se olin ihan minä itse !". Kaveri oli touhunnut jotakin tietokoneen lähellä ja käsi oli hipaissut Macbookin touchpadiä ja poks, kursori oli ollut Stop painikkeen kohdalla. Toisaalta huokaisin helpotuksesta, kun vika oli näinkin selvä. Olen sanonut pitkään kaikille työntekoille ja kollegoille, että ihan kaikki sähköiset ja mekaaniset laitteet sekoilevat ja hajoavat joskus, ei siinä mitään, mutta pahin ongelma on sellaine jolle ei löydy selkeää vikaa. Näin ollen se vika voi toistua ihan koska vaan, on se sitten kylmäjuotos piirilevyllä, rikkinäinen johto tai ohjelmistobugi.
Loppukeikka meni ilman kummempia kommelluksia.
Sitten kohti Frankfurttia, sitä joka on Main-, ei Oder-joen varrella.
8.4-25 Jahrhundertclub Franfurt am Main
Jahrhunderthalle on kyllä tuttu paikka, siellä on käyty NW:n kanssa useampia kertoja, mutta tämä clubin puoli on uusi tuttavuus. Navi ei suoraa löytänyt tuota, mutta Halle paikannettiin ja ajatelin, notta varmaan se klubi sieltä samasta kompleksista löytyy, niin kuin tekikin
Jouduin perustamaan Whatsapp ryhmän ennen kuin lähdettiin tänne reissulle:
Ajattelin, että tällaiselle tulee olemaan ihan varmasti käyttöä, jos ja kun tulee eteen tilanne, jossa audiohahmo on aivan pihalla valoasiaoista. Nehän on myös vastuullani täällä. Tähän ryhmään kuuluvat ; Mikko Männistö, Ville Wahlroos ja Janne Pajarinen. Nämä tyypit ovat sen verran tuttuja, että uskallan kysyä mitä tyhmempiä kysymyksiä. Tänään tuli sitten tarve tälle hotlinelle. Mukanani on siis Macbook, jolla ohjaan omia led parreja, tämän systeemi on jotakuinkin hallussa, mutta minulla on myös toinen ohjain, Chamsys Miniwing ja siihen Dell PC, jolla ajattelin hoitaa talon etuvalot. Tähän saakka kaikki on mennyt (suunnilleen ) kuten oli ajateltu, mutta nyt kohtasin sen verran suuren ongelman, ettei taitoni / ymmärrykseni riittänyt. Taas vähän ammattikieltä. Miniwing pystyy käsittelemään yhtä DMX- universumia kerrallaan eikä tässä ei ole ollut ongelmia, koska etuvalot ovat olleet yhdessä ja ensimmäisessä universumissa. Mutta tänään näillä olikin FOH:sta Artnet yhteys lavalle. Tähän en pääse kiinni laittelillani ja kaiken lisäksi nuo etuvalot ovat universumissa 3!? Nyt ei ääni-ihmismiehen aivokapasiteetti riitä tämän ratkaisemiseen. Soitto Männstölle... ei vastausta, soitto Pajariselle Mikkeliin... vastaus ja selvitin ongelmaa.
Ratkaisu :
Janne vastaa: "Ootahan vähä, me tullaan (Väisäsen) Nikon kanssa katsomaan tilannetta. Mikkelin miehet olivat PLASA messuilla tuossa ihan vieressä ja olivat juuri lähdössä hotellille. Päättivät ottaa Überin alleen ja päräyttivät paikalle. Hyvää palvelua. Muutaman kymmenen minuutin puuhastelun jälkeen asiat ja kaapelit saatiin kohdalleen, itse, eikä edes talon valotyyppi olisi kyllä tätä ratkaisseet. Tarjosin pojille oluet takahuoneessa.
Tänään oli siis mitalipäivä, Piipari teki itselleen semmoisen ja vielä kultaisen, alunperin tämä ei todellakaan ollut muutakuin hapettunut pronssinen, mutta menköön näin. Huomenna vapaapäivän tuota ei tarvitse pitää, mutta sitten aina seuraavaan keikkaan saakka.
9.4-25 vapaapäivä Köln
Tämä kului tylsästi ihan nukkuessa,plääh.
10.4-25 Kulturkirche Köln
Matka hotellilta tuonne esiintymispaikalle ei ollut kuin muutama kilometri ja koska se paikallinen Iso Kirkko oli matkan varrella oli tietysti pakko käydä ottamassa pakolliset turistikuvat, Piipari kun ei ikinä ollut käynyt paikalla. Onhan se iso ja komia
Ja sitten Kulttuurikirkolle. Matikaisen Minka oli ollut täällä viime viikolla Club for fiven kanssa, kehui paikkaa jatkaen vielä että tuntisin itseni nuoreksi talon äänimieheen verrattuna. Ajattelin, ettei kai nyt sentään. En ollut väärässä ! Ihan suoraa en kehdannut kaverilta kysyä, mutta jotenkin keskustelu siirtyi eläkeikään. Tyyppi sanoi, että vielä pari vuotta ja hän pääsee eläkkeelle. Silloin kysyin, kuinka vanha olet ? " Täytän heinäkuussa 63 vuotta " . Vastasin, että sinähän olet nuori vielä, minä täytän 22.4 tuon saman !
Pikkuisen täällä on erilainen meininki, kuin Suomen kirkoissa. Kysyin, että koska tämän on muutettu kirkosta tämmöiseksi keikkapaikaksi. 62v nuorukainen vastasi ettei tätä mitään ole muutettu, tämä on vieläkin kirkko, huomenna on lasten jumalanpalvelus. "Eihän rakennuksissa itsessään ole mitään pyhää, tämä on pelkkä tila, jonka käyttö ratkaisee sen pyhyyden". Hmmm, niinpä tosiaan, miten nuo tiilet olisivat sen pyhempiä kuin viereisen kerrostalon. Mutta on tässä kirkon touhussa muutakin eroavaisuutta Suomeen:
Salin perällä on baaritiski, josta saa ostettua kaljaa ! Huomasin tämän vasta kesken keikan, kun muutama tyyppi yleisöstä nousi ja lähti pois, tai niinhän minä luulin, ennenkuin huomasin heidän palaavan paikoilleen oluttuopit käsissään. Käänsin selkäni ja siinähän se pönötti ihan miksauspisteen takana.
Ennen konserttin alkua jäi aikaa ja päätimme Piiparin kanssa käydä syömässä. Muutaman kerttelin päässä löytyi turkkilainen grilli, josta löytyi hyvä pöperöt. Matkalla takaisin päin huomio kiinnittyi jällen kerran liikennevaloihin. Miksi kävelijöille on kaksi punaista ja yksi viherä valo ?! Eikö punainen muuten mene läpi ? Kaikenlaista sitä ehtii miettiä näillä reissuilla.
Ja takasin kirkkoon. Alttarin päälle oli rakennettu hyvä, kiinteä lava. Trussit edessä ja takana.
Adamsonin hyväsoudinen PA, jossa pieni mutta nerokas yksityiskohta. Subit kun on cardioidina, niin tuohon "väärinpäin" olevaan kaappiin oli etuverkko vaihdettu toiselle puolelle, joten se suojaa liittimiä. En tiedä onko tämä jonkun oma viritelmä, mutta toimii !
Keikan jälkeen hotelliin Bochumiin
11.4-25 Bochum Christuskirche
No sitten tämä "kirkkokiertue" jatkuu tai siis jatkui ensin ihmettelyllä, mitä ihmettä autollemme on tapahtunut !? Joku oli jossakin kolhaissut Crafterin takaovea, eikä tietenkään mitään yhteydenottolappuja oltu jätetty. Kuski oli kai todennut nähtyään suomalaiset rekkarit, että ihan turhaan hommaa ilmoitella itsestään mitään. Onneksi Kaitsu oli ollut kaukaa viisas ja ottanut autolle lisävakuutuksen pienemmällä omavastuulla.
Emme huomanneet tuota edellisiltana emmekä yöllä, joten on pikkuisen hankalaa tietää missä tuo jälki on edes tullut.
Kristuksenkirkko (Christuskirche) oli suhteellisen uusi, veikkaisin maksimissaan 30 vuotta vanha rakennus. Akustiikka on hieman kaikuisa, mutta mitään pahoja slap-tyyppisiä kaikuja ei kuulunut, kiitos epäsymmetristen seinä- ja kattorakenteiden. Kaikuaika kuulemma 3.7sek.
Mitäpäs sitten ?
KIRKOSTA SAA KALJAA !
Täällä on tämmöistä.
Aioimme laittaa "Alone" tausta kankaan, mutta saimme tiedon, ettei alttarilla olevaa ristiä saa peittää näkyvistä. Pikku pirulainen iski ja teki mieli sanoa, että meidän kankaassa on myös risti, mutta se on ylösalaisin. Jätin kuitenkin mölyt mahaani. Seuraavassa pieni pätkä Nightwishin "A Day of..." kappaleesta. Tällä kiertueella on ollut tosiaan ihmisiä, jotka ovat olleet jopa hieman ihmeissään, että "Täällähän tule oikein musiikkiakin!" Luulivatkohan he, että vaasalainen hakkaa rumpuja 75min ihan vaan yksin. Toisaalta kiertueen nimihän on "Alone". Täytyy ilmeisesti seuraavalla kiertueella paneutua tarkemmin miten tätä myydään ja mainostetaan.
Ja tosiaan, ihmiset kävivät täälläkin kesken keikan hakemassa kurkunkostuketta.
Näissä kirkoissa on muuten helpot roudausreitit, saman huomasin viime joulukuun Raskasta Joulua kirkkokeikoilla Suomessakin.
12.4-25 Hampuri Club Kent
Edellinen yö Osnabrückissä. Paikka taisi olla eräs niistä ensimmäisistä keikkakaupungeista, joissa kävimme Pepe Ahlqvist & H.A.R.P kiertueella muistaakseni vuonna 1991 ? Eipä silti, että mikään paikka tai nimi olisi muuten tullut mieleen, kun yritin muistella tuota 34 vuotta sitten tapahtunutta rundia. Onpa aika mennyt nopsaan !
Klubi oli pieni ja intiimi. Meyerin pikku PA ja sopivasti viivekaiuttimia ympäri salia. Tämä oli taas niitä ns. "tylsiä" keikkoja, joista ei mielestäni kannata paljonkaan kirjoitella.
Tässä kyseisessä illassa on tietenkin sellainen erikoisuus, että keikka alkoi jo klo 19.00, koska laivamme Travemündestä lähtee klo 02.00, mutta check-in sulkeutuu jo klo 24.oo. Eli tuosta kun myöhästymme edes minuutin, niin lähtö viivästyy vähintään 12h tai miten seuraava laiva lähtisikään Suomeen. Kamat menivät kasaan ja autoon suhteellisen nopsaan, mutta ongelman aiheutti tällä kertaa innokas yleisö, joka halusi Kaitsulta nimmareita ja keskusteluhetken. Rumpalipoika on vaan niin höveliäs, ettei saa sanottua kenellekään "Suksikaa jo kuuseen", vaan nöyränä kirjoittelee ja höpisee ihmisille. Vihdoin kuitenkin pääsimme matkaan kohti Lyypekkiä. Matka taittui muutaman kilometrin kaupungin ulkopuolelle saakka ihan ok, mutta sitten vastaamme tuli tietyö, josta yli 3.5t autot ohjattiin eri reittiä, kuin normi henkilöautot. Ajattelin, notta kyllä siellä on jotkin opasteet, mutta mitä vielä. Navi laski reitin uudelleen ja aloin seurata sitä. Noin kymmen kilometrin ja useamman pelkästään oikealle käänymisien jälkeen sanoin, että nyt tämä tie näyttää vähän liian tutulta. Ja kuinka ollakaan olimme saman tietyön kohdalla, Nyt ajattelin etten enää lähde kiertämään mistään, vaan ohjasin automme henkilöautojen sekaan. Eihän siinä kauaa mennyt kun huomioliiveihin sonnustautunut Günther tuli huitomaan, että nyt juippi käännyt pois. Selittelyt olivat turhia, vaikka kerroin että navi ohjaa meidät takaisin tänne. Germaani huusi: "Kein navigator, kein navigator" .
Minä kuulin väärin ja olisin lähtenyt aivan väärään suuntaan, mutta onneksi Silvia saksalaisena tiesi minne mennä ja pian navi sai myös määränpäämme haettua. Pelkäsin, että tässä kaikessa kului liikaa aikaa, jota miellä ei todellakaan ollut, mutta pääsimme satamaan tuntia ennen laivan lähtöä. Edessä oli lähtöselvitys ja jännittävät hetket.
Lähtiessämme Suomesta ja laivaan tsekkauksessa, Piipari kertoi, ettei hänellä muuten ole passia, koska se on Venezuelan suurlähetystössä tulevaa Sonatan kiertuetta varten. Jatkoi sitten, ettei hänellä ole muutakuin ajokortti ! Jarkko perhana! "Ei se ole mikään virallinen henkilötunnus ja ihan turha alkaa väittämään, että poliisihan sen on myöntänyt."
Sanoin Jarkolle, että ihan itse saat mennä selvittämään asian lippuluukulle. Näytettyään valokuvan passistaan ja todistuksesta, että passi on todellakin suurlähetystössä, virkailija antoi paperit Jarkolle ja sanoi: "Minä nyt päästän sinut tästä, mutta olet sitten ihan omalla vastuulla tuolla, jos joku viranomainen sinulta papereita kyselee!"
Jarkko pääsi siis Suomessa laivaan ja nyt oli sitten samanlainen selittely edessä Saksan päässä. Onneksemme selitykset menivät läpi täälläkin ja pääsimme ajamaan Finnladyn sisälle.
Edessä taas 30h matka rekkakuskien kanssa. Laiva lähti siis klo 02.00 ja baari oli auki klo 03.00 saakka. Ajattelimme käydä pienellä drinkillä kiertueen päättymisen kunniaksi ja varauduimme kohtaamaan känniset rekkahenkilöt. Ihme ja kumma, baarissa ei ollut ainoatakaan kuskia. Kysyin baarityöntekijältä, missäs kaikki rahtari ovat ja hän vastasi, että tällä reissulla on harvinaisen vähän kuskeja matkassa, vain 30. Jäipä sitten sanailut autoilijoiden kanssa vähiin.
Tylsää laivailua siis edessä 30h, mutta matkahan ei olisi ohi vielä sittenkään.
13.4-25 Laivalla... krooh pyyh...
Ajattelin ottaa hieronnan ja suuntasin kohti saunaosastoa , jossa hieroja piti vastaanottoaan.
Hierojan kalenteri näytti olevan todella tukossa ja ainoa vapaa aika oli illalla klo 19.30-20. Eipä se mitään, parempi myöhään ja lyhyt aika kuin ei ollenkaan. Päivä kului enempi vähempi torkkuessa ja kello herätti klo 19.15 ja suuntasin kohti toimipistettä. Kello tuli 19.30, 19.35, 19.45, 19.50 ja viimein 20.00. ihmettelin, kuinka ketään ei mennyt sisälle eikä kukaan tullut ulos. Meni tarkastelemaan ovessa olevaa varauslistaa, johon olin laittanut merkinnän. Kyllä, siellä oli varaus klo 19.30-20, MUTTA 12.4 lauantaille eli edellispävälle. Sunnuntain kaikki ajat olivat varattu. Siinähän meni taas 45 elämästä aivan hukkaan istuessa puisella tuolilla. Kuinka tyhmä ihminen voi olla ?! Vastaus. Melko !
14.4-25 Helsinki
Veimme Welho Oy:n hyvin toimineen ja palvelleen Crafterin takasin mistä sen haimme, otimme taksin ja kohti Tikkurilan asemaa
Junalla siis kotiin ja huomenna tiistaina takasin omalla Sprinterillä hakemaan kamat ja siitä Kauhasen Villen syntymäpäiväjuhlien kautta keskiviikkona takasin Pohjanmaalle. Ei oo elämä liian helppoa ?
Päästyämme asemalle Kaitsun ja Joonatanin kanssa, seuraamme änkesi "Paavo" Kuopiosta (nimi muutettu). Olihan kaverilla jutut, baarin henkilökunta lopetti tarjoilun hänelle ja Paavo se tinkasi, että Kaitsun pitäisi hakea hänelle juotavaa. Ei meinannut uskoa, ettei se nyt onnistu. Sitten Paavo huomasi Joonatanin ja kysyi mikäs fakiiri se tämä on ? Selitimme, mikä tämä ryhmämme on, mistä tulossa ja minne menossa. Paavo katsoi vielä Joonataniin ja laukaisi:" Mitä heiveröisempi mies, sitä parempi rokkenroll !"
Tässäpä Paavo.
Baarimikko kävi muutaman kerran sanomassa, että nyt olisi herran parempi vaan lähteä, mutta eihän savolainen kuunnellut. Reilun tunnin jaappauksen ja tarinoinnin jälkeen Paavo iste totesi:" Pitäis mennä vaimoa kattomaan !" Kaitsu vastasi että mene. Paavo tokaisi vimmoissaan: " EI SAATANA !".
Erikoishahmo, josta onneksi pääsimme eroon.
Kun vihdoin pääsin kotiin maanantai-iltana joskus klo 19, olin niin poikki, että uni tuli noin 17 sekunnissa siitä kun pääsin sänkyyn.
15.4-25 takaisin Hesaan
Joskus (itseasiassa sitä useammin mitä vanhemmaksi tulee) tulee mieleen, että minkä ihmeen takia joku voi oikeasti tehdä tällaista työkseen ? On paljon ammattiveljiä ja siskoja, jotka osaavat sanoa "ei", minä vielä opettelen.
Olin sopinut Wahlroosin Villen kanssa, että hän saa tulla nälkäpalkalla siirtämään tavarat vuokra Crafterista meidän sprinteriimme ja Villehän tuli. Homma oli suhteellisen helppo, mutta olisi ollut pikkuisen haastava tehdä yksin. Ja saihan Ville kyllä saksalaista olutta palkkioksi työstä. Kiitos Ville !
Seuraavaksi Niemenmäkeen Sallan ja Mikaelin asunnolle ja parempien vaatteiden vaihto ennen Kauhasen synttäreitä. Siellähän oli tuttuja, mm. Sipilän Santtu, joka kovasti kyseli miten päästä näihin blogeihin ja tuollaisella kysymyksellä pääsi.
16.4-25 ajo takasin Pohjanmaalle
perussettiä enkä käynyt Parkanossa.
17.4-25 Rumpujen palautus Vaasaan
Olen ainakin yrittänyt tuoda näissä jutuissa esiin sellaisia asioita, joita ei tavallinen kuulija välttämättä ikinä kohtaa eikä edes tule ajatelleeksi mitä kaikkea tällaiseen kiertämiseen kuuluu. Tässä juurikin yksi sellainen. Vaikka kiertue loppui jo viime lauantaina 12.4, niin vasta nyt kiertue on (lähes) ohi omalta osaltani. Kuluu vielä yksi päivä, kun omalla varastolla selvitetään mukana olleet tavarat ja palutetaan hyllyihin.
Onneksi sain Vaasan reissulle mukaan pikku apulaisen, Alman, ettei papan tarvinnut yksin tehdä matkaa.
Yhteenveto:
Ajettu reitti:
Kilometrejä tuli tuolla Euroopan päässä noin 4325, tähän kyllä tulee muutama sata lisää kaupungeissä pyörimisistä. Sen lisäksi Suomessa tuli Kauhava-Vaasa-Helsinki ja Kauhava-Hki-Kauhava-Vaasa-Kauhava, josta tuommoiset reilut 1500km
Kaiken kaikkiaan ajoin noin 6000km vajaan kolmen viikon aikana. Keikkoja tehtiin 10 kpl.
Lopetan tämän matkakertomuksen tänään torstaina klo 02.11 tähän ja menen paljuun.
Jos tarvitsette miehen jonnekin keikalle, niin älkää mulle soittako, ainakaan ennen ens viikkoa !
Seuraavaan kertaan !
Ps. Kiitos Kaitsu, Joonatan, Piipari ja Silvia. Olihan reissu !